Vallan kolmijako loi perustan modernille demokratialle
Kun ranskalainen filosofi Montesquieu julkaisi 1748 teoksensa Lain henki, hän esitti idean, joka muuttaisi hallitusmuotojen historian: vallan tulisi jakautua kolmeen itsenäiseen haaraan. Mielenkiintoista kyllä, vaikka Montesquieu käytti Britannian perustuslakia esimerkkinään, moderni Iso-Britannia ei itse noudata tiukkaa kolmen vallan periaatetta – pääministeri johtaa sekä hallitusta että parlamenttia. Yhdysvallat toteutti teorian ensimmäisenä suorena valtiona perustuslaillaan 1787. Tämä ajatus tuli perustaksi lähes kaikille moderneihin demokratioihin, ja se toimii yhä vartijana tyrannian varalta.
Charles-Louis de Secondat, paroni de Montesquieu, vietti 1730-luvulla aikaa Englannissa
tutkien maan poliittista järjestelmää. Häntä kiehtoi erityisesti se, miten valta jakautui
kuninkaan, parlamentin ja tuomioistuinten kesken. Juuri tässä jaossa piili selitys: Englanti
oli vapaampi kuin absolutistinen Ranska.
Montesquieu kokosi havaintonsa teokseen De l'esprit des lois vuonna 1748. Hänen mukaansa
poliittinen vapaus syntyi vain, kun valta jaettiin kolmeen haaraan: lainsäätäjät luovat
lait, hallitus panee ne täytäntöön ja tuomioistuimet tulkitsevat niitä. Ratkaisevaa oli,
ettei mikään näistä haaroista saanut hallita toisia.
Valta tarkkailkoon itse itseään
Montesquieu ei tyytynyt pelkkään vallan jakoon. Hän ehdotti järjestelmää, jossa jokainen
haara valvoo toisia jatkuvasti. Englanniksi tämä tunnetaan nimellä checks and balances –
tasapainojen ja vastavoimien järjestelmä.
Käytännössä ajatus toimii näin: parlamentti säätää lakeja, mutta presidentti voi käyttää
veto-oikeutta. Tuomioistuimet puolestaan voivat kumota perustuslain vastaisia päätöksiä.
Samalla parlamentti voi asettaa presidentin vastuuseen teoistaan. Valta ei koskaan keskity,
vaan tasapainottuu itsestään.
Absolutismin aikakaudella tämä oli vallankumouksellinen näkemys. Montesquieu kumosi ajatuksen hyväntahtoisesta yksinvaltiaasta ja korvasi sen järjestelmällä, joka estää väärinkäytökset rakenteellisesti – riippumatta siitä, kuka vallassa sattuu olemaan.
Kun Amerikan siirtokunnat suunnittelivat oman hallitusmuotonsa 1780-luvulla, Montesquieun
teokset olivat pakollista luettavaa. James Madison, jota kutsutaan Amerikan perustuslain
isäksi, viittasi ranskalaisfilosofiin lukemattomia kertoja kirjoituksissaan.
Vuoden 1787 perustuslaki jakoi vallan kolmeen osaan: kongressi sai lainsäädäntövallan,
presidentti toimeenpanovallan ja korkein oikeus tuomiovallan. Jokainen haara sai myös keinot
pitää toiset kurissa. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kokonainen kansakunta
perustettiin poliittisen teorian pohjalle – kirjaimellisesti.
Periaate elää kaikkialla
Nykyään vallan kolmijako kuuluu lähes jokaisen demokratian perusrakenteeseen. Suomen perustuslaki noudattaa samaa kaavaa: eduskunta säätää, valtioneuvosto toimeenpanee, tuomioistuimet tulkitsevat.
Kyse ei ole vain teoriasta. Historia osoittaa toistuvasti, että vallan keskittyminen johtaa
tyranniaan. Montesquieun idea takaa, että valta pysyy hajauttuna ja että johtajat joutuvat
aina vastuuseen teoistaan.
Hänen perintönsä näkyy jokaisessa demokratian instituutiossa. Montesquieu muistutti, että
vapaus ei synny hyvistä ihmisistä vaan hyvästä järjestelmästä – sellaisesta, joka ei anna
kenellekään mahdollisuutta väärinkäyttää valtaansa
Lähteet
- •Montesquieu, Charles de Secondat (1748/1989). *The Spirit of the Laws*, trans. Anne M. Cohler et al. Cambridge University Press.
- •Vile, M. J. C. (1967). *Constitutionalism and the Separation of Powers*. Clarendon Press.
- •Shklar, Judith N. (1987). *Montesquieu*. Oxford University Press.
- •Pangle, Thomas L. (1973). *Montesquieu's Philosophy of Liberalism*. University of Chicago Press.
- •Carrithers, David W. (toim., 2001). *Montesquieu's Science of Politics*. Rowman & Littlefield.