Polkupyörän keksintö antoi liikkumisvapautta miljoonille
Saksalainen paroni Karl von Drais loi henkilökohtaisen liikkuvuuden edelläkävijän vastauksena ekologiseen katastrofiin: tulivuorenpurkaus Indonesiassa muutti maailmanilmastoa ja aiheutti nälänhätää Euroopassa. Paradoksi syntyi kun ratkaisu hevosten puutteeseen johti lopulta niiden korvaamiseen kokonaan kaupunkiliikenteessä. Mielenkiintoista on, että Drais oli myös metsänhoitaja ja hänen ekologinen ajattelunsa näkyi keksinnössä - hän ymmärsi resurssitehokkuuden tärkeyden. Draisine oli polkupyörän edeltäjä, mutta se kohtasi sosiaalista vastustusta: aristokraatit pitivät sitä alempien luokkien kulkuvälineenä, kun taas tavalliset ihmiset pitivät sitä liian kalliina. Keksintö katosi vuosikymmeniksi ennen kuin polkimet tekivät konseptista käytännöllisen.
Vuonna 1817 saksalainen metsänhoitaja ja keksijä Karl Drais esitteli Mannheimissa laitteen, joka näytti oudolta puiselta hevosen selältä ilman hevosta. Kaksi pyörää peräkkäin, tanko niiden välissä ja ohjaustanko edessä. Istuja potki maata ja liukui eteenpäin. Drais kutsui sitä Laufmaschineksi, juoksukoneeksi. Se oli hidas ja vaati tasaisen tien, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun ihminen liikkui mekaanisesti ilman eläintä. Draisin keksintö oli suora vastaus vuoden 1816 “kesättömään vuoteen” ja hevospulaan, mutta se loi samalla pohjan koko henkilökohtaiselle liikkuvuudelle.
Hevosvajeesta syntynyt keksintö, joka opetti maailman pyörimään
Tamboran tulivuoren purkaus 1815 peitti taivaan tuhkalla ja aiheutti kylmän, sateisen kesän Euroopassa. Sadot tuhoutuivat ja rehut loppuivat. Liikkuminen vaikeutui, posti viipyi ja ruoka kallistui. Drais halusi kulkuvälineen, joka ei tarvitsisi rehua. Hänen juoksupyöränsä painoi noin 22 kiloa, oli tehty puusta ja raudasta ja saavutti tasaisella tiellä jopa 15 km/h – tuplasti kävelynopeuden. Ensimmäinen julkinen matka Mannheimista Rheinauhafenille kesäkuussa 1817 kesti tunnin, kun hevosvaunuilla olisi mennyt neljä.
Draisine levisi nopeasti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nuoret herrasmiehet kilpailivat nopeudessa puistoissa, ja Lontoossa niitä kutsuttiin “dandy horseiksi”. Samalla ne aiheuttivat ensimmäiset liikenneriidat: jalankulkijat valittivat, ja monet kaupungit kielsivät laitteet jalkakäytäviltä. Muoti hiipui 1820-luvulle tultaessa, mutta idea oli istutettu. Vuonna 1860 ranskalaiset Pierre Michaux ja Ernest Michaux lisäsivät polkimet etupyörään, ja moderni polkupyörä oli syntynyt.
Muotivillityksestä normaaliin liikkumismuotoon
Draisin juoksupyörä ei jäänyt kuriositeetiksi. Se osoitti, että tasapaino ja pyörät voivat kantaa ihmistä tehokkaasti. 1880-luvulla turvarengas, ketjuveto ja ilmakumirenkaat tekivät pyörästä käytännöllisen. 1890-luvulla polkupyörä oli jo kansan kulkuneuvo ja antoi naisille uutta vapautta liikkua. Se loi myös pohjan moottoripyörälle ja autolle – monet varhaiset autonrakentajat aloittivat polkupyöräpajoista.
Karl Draisin juoksupyörä oli kömpelö ja lyhytikäinen, mutta se oli ensimmäinen askel matkalla kohti henkilökohtaista, ihmisvoimalla toimivaa liikennettä. Se syntyi kriisistä, mutta osoitti, että liikkuminen voi olla itsenäistä, halpaa ja ympäristöystävällistä. Kun tänään ajamme polkupyörällä töihin tai näemme lapsen potkupyörällä, olemme yhä Draisin perinnössä. Hänen keksintönsä muistuttaa, että joskus suurimmat muutokset alkavat vaatimattomasta laitteesta, joka vain auttoi selviämään yhdestä nälkävuodesta.
Lähteet
- •Drais, Karl von: Alkuperäiset piirustukset ja patentti (1817–1818)
- •Herlihy, David V.: Bicycle: The History (2004)
- •Lessing, Hans-Erhard: Karl Drais und die erste fahrbare Zweirad-Erfahrung (2017)
- •Wikipedia: Karl Drais, Dandy horse, History of the bicycle