Magna Carta loi oikeusvaltion perustan

Kesäkuussa 1215 kuningas Johannes painoi sinettinsä pergamenttiin Runnymedenin niityllä. Hän halusi vain rauhoittaa kapinalliset paroninsa ja pelastaa kruununsa. Tuloksena syntyi asiakirja, joka ei antanut Englannille demokratiaa yhdessä yössä, mutta asetti ensimmäisen kerran kirjallisesti rajan kuninkaan vallalle. Magna Carta ei ollut täydellinen, mutta se aloitti keskustelun lain ylivallasta, joka jatkuu yhä jokaisessa oikeusvaltiossa.

Kuningas lain alapuolella: ennenkuulumatonta vuonna 1215

Kuningas Johannes oli menettänyt Normandian Ranskalle, kerännyt raskaita veroja ilman lupaa ja vanginnut vastustajiaan mielivaltaisesti. Paronit riisuivat aseensa ja asettuivat Thamesin varrelle. He eivät halunneet vallankumousta, vaan kirjalliset takeet. Magna Cartan 63 lausekkeesta tärkeimmät olivat 39 ja 40: kukaan ei saa menettää vapauttaan tai omaisuuttaan ilman laillista tuomiota vertaisten tai maan lain mukaan, eikä oikeutta saa myydä, kieltää tai viivyttää. Nämä lauseet eivät suojelleet koko kansaa, vaan lähinnä vapaita miehiä, eli aatelisia ja rikkaita kaupunkilaisia. Silti periaate oli vallankumouksellinen: kuningaskin on lain alainen.

Johannes yritti heti perua Magna Cartan ja pyysi paavilta sen kumoamista. Hän kuoli seuraavana vuonna, mutta asiakirja jäi elämään. Se vahvistettiin uudelleen useita kertoja 1200-luvulla ja siitä tuli osa Englannin lakia. 1600-luvulla parlamentti vetosi siihen taistelussa Kaarle I:tä vastaan. Vuonna 1679 Habeas Corpus -laki ja 1689 Bill of Rights jatkoivat suoraan Magna Cartan perintöä. Atlantin takana Amerikan siirtolaiset viittasivat siihen itsenäisyysjulistuksessaan ja perustuslain viidennessä lisäyksessä “due process of law” on suora lainaus lausekkeesta 39.

Perintö, joka laajeni hitaasti

Magna Carta ei antanut äänioikeutta naisille, köyhille tai orjille. Se oli aateliston etuoikeuskirja. Silti se loi mallin, jota myöhemmät sukupolvet ovat laajentaneet: oikeusvaltion periaate, tuomioistuinten riippumattomuus ja ajatus siitä, että valta tulee kansalta. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 ja Euroopan ihmisoikeussopimus kantavat yhä Magna Cartan jälkeä, vaikka harva sen kirjoittajista olisi osannut kuvitella moista.

Magna Carta ei ollut maailman ensimmäinen eikä täydellisin oikeusasiakirja, mutta se oli ensimmäinen länsimainen asiakirja, joka pakotti hallitsijan tunnustamaan rajansa. Se muistuttaa, että oikeusvaltio ei synny itsestään, vaan se syntyy silloin, kun ihmiset uskaltavat vaatia kirjallisia takeita vallanpitäjiltä. Kahdeksan vuosisataa myöhemmin neljä alkuperäistä kopiota on yhä olemassa, haalistuneina mutta arvokkaina. Ne ovat konkreettinen muistutus siitä, että vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat aina olleet ja ovat edelleen asioita, joista on taisteltava.