Kirjoituskoneen keksintö nopeutti tiedon välitystä
Amerikkalainen sanomalehden toimittaja Christopher Latham Sholes loi toimistotyön muuttajan mielenkiintoisessa paradoksissa: QWERTY-näppäimistön asettelu, jonka hän suunnitteli hidastamaan kirjoittamista estääkseen metallitankojen takertumisen, on säilynyt digitaalisessa aikakaudessa vaikka alkuperäinen ongelma katosi. Käännekohta tapahtui kun Remington, aseita valmistava yritys, etsi uusia tuotteita sisällissodan jälkeen ja osti Sholesin patentin - sodan teknologia muuttui rauhan työkaluksi. Mielenkiintoista on, että ensimmäinen kirjoituskoneilla kirjoitettu käsikirjoitus oli Mark Twainin "Tom Sawyer", ja Twain oli ensimmäinen kirjailija joka omisti kirjoituskoneen. Kirjoituskone loi uusia työmahdollisuuksia naisille ja standardoi tekstin tuottamisen, mutta samalla se myös loi uuden ammattiluokan ja muutti toimistojen sukupuolidynamiikkaa merkittävästi, kun naispuoliset konekirjoittajat tulivat välttämättömiksi modernille liike-elämälle.
Vuonna 1873 wisconsinilainen toimittaja ja keksijä Christopher Latham Sholes sai patentin laitteelle, joka muutti kirjoittamisen ikuisesti. Ensimmäinen kaupallinen kirjoituskone oli raskas ja hidas, mutta se toimi. Sholesin suurin oivallus oli QWERTY-näppäimistö, joka esti metallivarsien takertumisen toisiinsa. Yli 150 vuotta myöhemmin sama asettelu on yhä käytössä miljardeissa tietokoneissa ja älypuhelimissa. Kirjoituskone ei vain nopeuttanut työtä, vaan avasi toimistot myös naisille ja loi pohjan modernille tietotyölle.
Vuosien kokeilut ja yksi ratkaiseva ongelma
Sholes aloitti vuonna 1867 yhdessä ystäviensä Carlos Gliddenin ja Samuel Soulén kanssa. Ensimmäiset prototyypit olivat kömpelöitä: kirjaimet painettiin paperin alle, eikä kirjoittaja nähnyt tekstiä. Suurin haaste oli mekaaninen: kun kirjoitettiin nopeasti, metallivarsien kärjet takertuivat toisiinsa. Sholes ratkaisi ongelman järjestämällä yleisimmät kirjainparit (kuten th, st, er) eri puolille näppäimistöä. QWERTY syntyi hidastamaan kirjoittamista juuri sopivasti, jotta kone ei jumittuisi. Ironista kyllä, se on säilynyt aikakaudella, jolloin jumittumisen vaaraa ei enää ole.
Remington-yhtiö osti patentin 1873 ja alkoi valmistaa koneita sarjatuotantona. Vuoteen 1880 mennessä kirjoituskone oli vakiinnuttanut paikkansa liike-elämässä. Kirjeet muuttuivat siisteiksi ja yhtenäisiksi, laskelmat nopeutuivat ja arkistointi helpottui. Samalla syntyi uusi ammatti: konekirjoittaja. Vuonna 1870 Yhdysvalloissa oli vain seitsemän naista toimistotyössä, vuonna 1900 jo 75 prosenttia konekirjoittajista oli naisia. Kirjoituskone antoi naisille ensimmäisen laajamittaisen jalansijan palkkatyössä ja avasi tien toimistotyön tasa-arvoistumiselle.
Toimistovallankumous ja naisten uusi ammatti
Vaikka mekaaniset kirjoituskoneet katosivat 1980-luvulla, QWERTY jäi. Se on yksi pisimpään eläneistä teknologisista standardeista, vaikka monet ovat yrittäneet korvata sen “tehokkaammilla” asetteluilla (kuten Dvorak). Kirjoituskone loi myös pohjan nykyiselle tietotyölle: kyvyn tuottaa tekstiä nopeasti ja siististi muutti journalismia, kirjallisuutta, lakitekstejä ja hallintoa.
Christopher Latham Sholes halusi vain tehdä kirjoittamisesta nopeampaa ja siistimpää. Hän ei osannut aavistaa, että hänen ratkaisunsa mekaaniseen jumittumiseen muuttaisi miljoonien naisten työelämän ja jäisi elämään jokaisen näppäimistön yläreunaan. Kun seuraavan kerran kirjoitat viestin tai raportin, sormesi tanssivat yhä Sholesin 1800-luvun ratkaisun mukaan. Kirjoituskone muistuttaa, että joskus pieneltä näyttävä tekninen ongelma voi avata oven suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Lähteet
- •Edison, Thomas: “The Phonograph and its Future” (1878)
- •Gelatt, Roland: The Fabulous Phonograph 1877–1977 (1977)
- •Millard, Andre: Edison and the Business of Innovation (1990)
- •Wikipedia: Thomas Edison, Phonograph, History of sound recording