Benjamin Franklin todisti salaman sähköisyyden leijakokeellaan
Innovaatio
1700-luku

Benjamin Franklin todisti salaman sähköisyyden leijakokeellaan

Amerikkalainen (Benjamin Franklin) turvallisuuden edistys. Ukkosenjohdatin osoitti että luonnonilmiöitä voidaan ymmärtää ja hallita.

Kesäkuussa 1752 Benjamin Franklin lennätti leijaa ukonilmassa ja todisti, että salama on sähköä. Vain kuukausia myöhemmin hän esitteli maailmalle ukkosenjohtimen: metallitangon, joka ohjaa salaman turvallisesti maahan. Keksintö oli teknisesti vaatimaton, mutta se muutti kaupunkien ja kylien turvallisuutta pysyvästi. Kirkontornit lakkasivat palamasta, varastot räjähtämästä ja ihmiset saivat nukkua rauhallisemmin ukonilmoilla.

Leija ukonilman alla: vaarallinen mutta ratkaiseva koe

Franklin ei ollut ensimmäinen, joka arveli salaman olevan sähköä, mutta hän oli ensimmäinen, joka todisti sen käytännössä. Hän kiinnitti metalliavaimen leijan narun päähän ja lennätti leijaa pilven alle. Kun salama välähti, kipinät hyppivät avaimesta. Koe oli hengenvaarallinen: muutamaa vuotta myöhemmin venäläinen tutkija kuoli toistaessaan sitä. Franklin selvisi ja julkaisi tuloksensa heti. Jo saman vuoden lopulla hän asensi ensimmäisen ukkosenjohtimen oman talonsa katolle Philadelphiassa.

Ukkosenjohdatin oli periaatteeltaan helppo: terävä metallitanko rakennuksen korkeimmassa kohdassa, yhdistetty paksulla kupari- tai rautajohtimella syvälle maahan. Salama etsii aina helpointa reittiä, ja metallitanko tarjosi sellaisen. Ennen keksintöä salamaniskut olivat kaupunkien pelätyin tulipalon aiheuttaja. Korkeat kirkontornit ja viljavarastojen puukatot paloivat toistuvasti. Kun ukkosenjohdattimet yleistyivät 1760–1770-luvuilla, tulipalot vähenivät dramaattisesti. Esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa seurattiin tarkasti, miten suojatut rakennukset selvisivät iskusta toisensa jälkeen.

Luonnon ottamista ihmisten haltuun

Franklinin keksintö oli valistuksen henkeä puhtaimmillaan: luonnonilmiö, jota oli pidetty jumalten vihana, osoittautui hallittavissa olevaksi sähköksi. Se rohkaisi muitakin tutkijoita etsimään käytännön ratkaisuja. Ukkosenjohdatin levisi nopeasti Eurooppaan ja siirtomaihin. Vuoteen 1780 mennessä suurin osa merkittävistä julkisista rakennuksista oli suojattu. Keksintö pelasti paitsi omaisuutta, myös ihmishenkiä, sillä salamaniskut rakennuksiin tappoivat usein sisällä olevia. Loppuyhteenveto Benjamin Franklinin ukkosenjohdatin on loistava esimerkki siitä, miten perustutkimus voi nopeasti muuttua arjen turvallisuudeksi. Se oli vaatimaton laite, mutta se osoitti, että luontoa ei tarvitse vain pelätä, vaan sitä voi myös ymmärtää ja ohjata. Yli 270 vuotta myöhemmin jokainen rakennuksen katolla näkyvä metallitanko on hiljainen muistutus siitä, että tiede voi tehdä maailmasta hieman turvallisemman paikan.

Lähteet

  • Benjamin Franklinin sähkötutkimukset
  • Ukkosenjohtimen kehitys ja käyttö