Bartolomeo Cristoforin piano toi dynamiikan musiikkiin

Vuonna 1700 Firenzen Medicin hovissa työskenteli hiljainen soitinrakentaja nimeltä Bartolomeo Cristofori. Hän oli kyllästynyt cembalon jäykkyyteen: se soi aina samalla voimakkuudella, oli soittaja kuinka herkkä tai raaka tahansa. Cristofori halusi soittimen, joka reagoisi kosketukseen kuin laulaja äänensä. Hän rakensi koneiston, jossa vasara iskee kielen ja palautuu heti, jolloin sävel soi pitkään ja voimakkuus riippuu kosketuksesta. Hän nimesi keksintönsä “gravicembalo col piano e forte” – cembalo, joka osaa hiljaisen ja voimakkaan. Se oli piano, ja se muutti musiikin ikuisesti.

Vasara, joka oppi kuuntelemaan sormia

Cristoforin nerous oli mekaniikassa. Cembalossa kielet näppäistiin höyhenellä – aina samalla voimalla. Cristofori keksi kaksiosaisen vasaran, joka iskee kielen ja “pakeni” heti, jotta kieli sai värähdellä vapaasti. Paluu tapahtui jousella, ja voimakkuus säätyi kosketuksen mukaan. Hän tarvitsi 15 vuotta ja ainakin 30 prototyyppiä täydentääkseen koneiston. Vuonna 1709 hän esitteli ensimmäisen toimivan pianon. Medici-prinssi Ferdinando tilasi neljä, mutta Cristofori kuoli köyhänä 1731 – hänen keksintöään pidettiin vielä outona uutuutena.

Piano ei vallannut maailmaa heti. Cembalo oli halpa ja tuttu. Vasta 1760-luvulla saksalaiset rakentajat (Silbermann, Zumpe) yksinkertaistivat ja halvensivat koneiston. Mozart sai ensimmäisen flyygelinsä 1777 ja rakastui siihen heti. Beethoven käytti pianon koko dynaamista aluetta niin rajusti, että kielten piti vaihtaa paksumpiin ja runko valurautaan – syntyi moderni konserttiflyygeli. Chopin, Liszt ja Brahms tekivät pianosta romanttisen ajan kuninkaan. 1800-luvun lopulla Steinway, Bösendorfer ja Bechstein kilpailivat siitä, kuka rakentaa voimakkaimman ja kauneimman.

Pianosta tuli musiikin demokratisoija

1900-luvulla piano tuli koteihin. Edulliset pystypianot maksoivat yhtä paljon kuin ompelukone. Lapset oppivat soittamaan, perheet lauloivat yhdessä, ja jazz-pianistit löysivät soittimesta loputtomat mahdollisuudet. Nykyään piano on maailman yleisin soitin: yli 30 miljoonaa kotia ja konserttisalia, ja se taipuu klassisen lisäksi jazziin, rockiin, poppiin ja elokuvamusiikkiin. Cristoforin vasara on yhä samassa paikassa – vain materiaalit ja elektroniikka ovat kehittyneet.

Bartolomeo Cristofori halusi vain rakentaa cembalon, joka osaisi kuiskata ja huutaa. Hän antoi musiikille uuden kielen – kielen, joka reagoi tunteeseen. Ilman hänen keksintöään emme olisi saaneet Beethovenin Kuukonsonattaa, Chopinin nocturneja tai Billy Joelin pianoballadeja. Piano on yli 300 vuotta vanha, mutta se soi yhä tuoreena. Se muistuttaa, että joskus kaunein vallankumous tapahtuu hiljaa, yhden vasaran ja kielen välissä.